Helsingin Sanomien aikanaan lapsiaan mielenosoitusten keskellä kasvattanut toimittaja Tommi Nieminen puolestaan halusi lopultakin
maahanmuutosta puhuttavan avoimesti ja ketään leimaamatta. Hän oli
huomannut jopa sen, että punavihreällä leimakirveellä on merkitty aivan
tavallisia keskitien kulkijoita.
Toki Niemisen kirjoitus sisälsi
edelleen outoja väitteitä. Hänen mukaansa esimerkiksi "avoin ja
realistinen keskustelu ääri-islamin uhkakuvista Suomessa
muuttui mahdottomaksi, kun perussuomalaisten halla-aholainen siipi
valtasi ilmatilan politiikassa ja pienet äärioikeistoryhmät jalkautuivat
toreille ja nostivat liput liehumaan".
Väite oli omituinen, sillä
suomalainen valtamedia on ollut lähes täydellisesti
maahanmuuttokritiikittömien vallassa, eivätkä he ole juurikaan olleet
halukkaita puhumaan nykyaikaiseen kansainvaellukseen liittyvistä
todellisista riskeistä. Sen sijaan on pyritty tekemään propagandaa,
jotta ihmisten asenteet joukkomaahanmuuttoon saataisiin nykyistä myönteisemmiksi.
Annettakoon Niemiselle kuitenkin
anteeksi. On ymmärrettävää, että omasta poterosta nouseminen ja omien
ajatuskulkujen virheiden havaitseminen ottavat aikaa. Hänen sanomansa
oli kuitenkin aivan oikea: me tarvitsemme juuri tässä ja nyt avointa ja
tosiasioihin perustuvaa maahanmuuttokeskustelua sekä ennen kaikkea sen
pohjalta yhteisymmärrystä siitä, kuinka nykyaikaisen kansainvaelluksen
riskit saataisiin minimoitua.
[Näin oli lausuttu Professorin ajatuksia -blogissa 27.8.2017 julkaistussa merkinnässä HS:n Tommi Nieminen kaipasi keskustelua.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti