S Saimme verettömän version pitkien puukkojen yöstä

Tämä on synkkä päivä perussuomalaisille, ei siitä mihinkään pääse. Mutta on katsottava pidemmälle. Saimme verettömän version pitkien puukkojen yöstä, ja vieläpä pettureiden oma-aloitteisesti orkestroimana. Tämä puhdistaa jyvät akanoista ja antaa vapaat kädet kansallismielisen politiikan ajamiseksi. Kompromissien aika on ohitse, keskustelut eivät johda mihinkään. Luopioita on turha surra, sillä heistä ei ollut koskaan mitään hyötyä. Ei ole masennuttava yksittäisistä gallupeista ja vaaleista, sillä hyvä tulee hitaasti. Takaiskuja tulee, mutta taistelua ei tule jättää. On aina muistettava se tärkein työ, joka ei tapahdu Arkadianmäellä vaan ihmisten mielissä. Me kansallismieliset olemme jo nyt saaneet agendamme pinnalle, olemme normalisoineet näkemyksiämme. Sen sijaan, että pyytelisimme anteeksi, olemme jo muuttaneet politiikan parametrejä. Työ on vasta alussa, mutta henkisen ilmapiirin vähittäinen muutos osoittaa voiton mahdolliseksi. Karavaani kulkee ja koirat haukkuvat.

[Näin oli lausuttu Unilaakson turinat -blogissa 13.6.2017 julkaistussa merkinnässä Takinkäännöksiä & hopearahoja.]

[PS. Pitkien puukkojen yöksi kutsutaan silloisen natsi-Saksan diktatorisesti hallinneen Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen – nk. natsit – itsevaltaisen johtajan Adolf Hitlerin vuoden 1934 kesällä toimeenpanemaa poliittista puhdistusta, jonka yhteydessä surmattiin hänen tunnettuja vastustajiaan ja kilpailijoitaan. Puhdistuksen kohteiksi joutuivat erityisesti hallitsevan puolueen hulinoitsijajärjestön Sturmabteilungin eli SA:n johto sekä johtavat erityisen vasemmistolaiset jäsenet natsipuolueessa ja lisäksi useat Hitleriä vastustaneet konservatiiviset poliitikot. Yksi tekosen tärkeimmistä syistä oli saada asevoimien upseeristo ja Hitleriä kannattavat teollisuusjohtajat luottamaan Hitleriin ja hänen joukkoonsa. Lisäksi herra Hitler pelkäsi puolueen sisäistä vallankaappausta. Siksi hän antoi tappaa myös vanhan kaverinsa ja taistelutoverinsa, SA:n johtajan Ernst Röhmin. Röhm ei kuitenkaan ollut varsinaisesti ollut hänen ystävänsä. Kansallissosialistisen Saksan virallisena arkkitehtina ja vuodesta 1942 maan varusteluministerinä toiminut Albert Speer, joka on Oskar Schindlerin ohella lempinatsejani, oli sanonut myöhemmin muistelmissaan: "Jos Hitlerillä olisi ollut ystäviä, minä olisin ollut hänen ystävänsä."]