Eräästä Ylen propagandistisesta ohjelmasta {S}

Kaikki tietävät, että Ylen kenkä puristaa ohjelmiston vihervasemmistolaisesta puolueellisuudesta. Poliittinen oikeisto yrittää tehdä jotakin korjatakseen tilannetta, mutta vasemmistolainen toimittajakunta vetoaa ”sananvapauteen” jatkaakseen kansalaisten läksytystä monikulttuurisuuden agendalla, ja ohjelmisto on mehukasta kuin faaraon kives.

Tämän merkiksi Yleisradion TV1 opetti kuluneellakin viikolla suomalaisille ihmisille pakolaisten vastaanottamisen välttämättömyyttä lähettämällä kolmiosaisen ohjelmasarjan nimeltä ”Exodus – Matkamme Eurooppaan”, joka kertoi miljoonan viime vuonna Eurooppaan saapuneen pakolaisen retkestä juuri sillä henkilökohtaisesti koskettavalla tavalla, jonka toivotaan vetoavan kansalaisiin ja poliitikkoihin. Ohjelmassa keskityttiin seuraamaan 75 kehitysmaalaisen omakohtaista vaellusta Afrikasta ja Lähi-idästä paremman elintason perässä Euroopan unioniin.

Ohjelman propagandistinen olemus paljastuu, kun huomataan, miten jälleen sekoitettiin mikrotaso ja makrotaso keskenään. Olen juuri päässyt perustelemasta, miksi valtiollisia makrotason päätöksiä ei pitäisi tehdä mikrotason henkilökohtaisten vaikutelmien pohjalta eikä tuntemusten perusteella. Keskittyminen kyynelehtimään pakolaisten henkilökohtaisen kurjuuden vuoksi peittää sen valtavan poliittisen ahdistuksen, tuskan ja kurjuuden, jonka hallitsematon maahanmuuttovyöry tuottaa Euroopan makrotason rakenteille, taloudelle ja elämälle yleensä. Sananvapauden, tieteen vapauden ja älyllisen journalismin nimissä pitäisi tuoda esiin nimenomaan tämä.

Vetoaminen pakolaisten omaan näkemykseen elinolojensa ongelmallisuudesta on aivan samanlaista kuin viittaaminen siihen, että rikkaat sanovat kärsivänsä köyhyydestä vain siksi, että he tuntevat itsensä köyhiksi.[

[Näin oli filosofi Jukka Hankamäki lausunut 16.12.2016 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Yle-kiistan syvin olemus.]